maanantai 9. lokakuuta 2017

18 x jatka lausetta -haaste

Idsun Huulipunamania -blogissa oli hauska haaste. Koska tykkään höpistä myös itsestäni, niin mikä siinä sitten, tässä tulee meitsin kahdeksantoista lausetta ja ylikin.

En ymmärrä... miksi kaiken aina pitää muuttua!

Seuraavaksi ajattelinkatsella Youtubesta muutaman meikkitutoriaalin  tai ehkä declutter-videon tai sitten CCGRWM-videon tai .... kaikki edellä mainitut saman tien!


Viime aikoina… olen harrastanut kuminauhajumppaa olohuoneen lattialla samalla, kun katson televisiota. Koska olen jo ikäihminen, kropassani on "kulumia", minkä vuoksi fysioterapeutti on ohjeistanut tekemään erilaisia kroppaa vahvistavia täsmäkuminauhajumppaliikkeitä. Cool!

Jumppakuminauha ja jäätelökauha. Kyllä ne rimmaa.

En osaa päättää… minkälaiset laatat hankimme uuden talomme kylpyhuone-/sauna-/spa-osastolle. Liian paljon vaihtoehtoja! Minä päätän, ukkeli toteuttaa.

Muistan ikuisesti… ensimmäisen koulupäiväni. Olin aivan järkyttynyt, kun tajusin, että joudun jäämään kouluun ihan yksin, eikä äiti jääkään sinne minun kanssani. Kyllä itketti!

Päivän paras juttu… paluumatka töistä kotiin!

Noloa myöntää, mutta… en juuri koskaan katso uutisia televisiosta, enkä kyllä kuuntele radiostakaan. Enkä katso mitään "maalmanpolitiikan arkipäivää" -tyyppisiä ajankohtaisohjelmia. Sieluni ei kestä mitään vakavia, ikäviä, eikä surullisia uutisia (ja niitähän uutiset etupäässä ovat), vaan haluan suojella itseäni liialta henkiseltä painolastilta ja ylenpalttiselta ahdistumiselta.

Viikko sitten… kävimme Puolassa, ukkeli ja minä, moikkaamassa poikaani. Kiva reissu! Hieno ilma! Kiinnostava maa!

Kaikista pahinta on… kuolema!

Pikkutyttönä piirtelin tällaisia käsikuvia hurjat määrät.
Totta kai kynsissä pitää olla punaista lakkaa. Ja iso timanttisormus sormessa.
Ja leveähihnainen rannekello.

Salainen taitoni on
… pikakirjoitus. Opettelin noin 35 vuotta sitten pikakirjoituksen ja olin siinä aika hyväkin. Taito ei ole kuitenkaan mihinkään kadonnut, vaikkei pikakirjoitusta enää tarvita missään, tietääkseni. Tosin nopeus ei enää ole paras mahdollinen. Olin vuonna 1984 Suomen mestaruuskisoissa sijalla neljä. Melkein mitalisija!

Jos saisin yhden toiveen se olisi… lottovoitto! Kyllä jättipotti helpottaisi elämää kummasti. Joka toista väittää, ei pysy totuudessa. Minut se tekisi myös onnelliseksi!

Minulla on pakkomielle… tarkistella kotoa lähtiessä, että kaikki sähkövempaimet ovat pois päältä, ja että kaikki ovet ja ikkunat on varmasti kiinni ja lukossa. Ja komennan ukkelinkin vielä tsekkaamaan, että takaovi on varmasti lukossa. Tulihan se hälytys varmasti päälle? Onko avaimet tallessa?

Söin tänään… sitä mitä yleensäkin eli omenoita, porkkanoita, puuroa, rahkaa ja marjoja. Ruokavalioni on hirveän askeettinen, vaikka sielultani olen parantumaton herkkusuu. Ja ihan käytännössäkin.

Ärsyttävintä on… ihmiset, jotka tukkivat sujuvan kulun muilta ihmisiltä kauppojen käytävillä, katujen jalkakäytävillä ja portaissa. Olen asiasta rutissut ennenkin, mutta tupeksijat ja katujen jalkakäytävillä leveilevät Euroopan omistajat ovat kestoärsykkejäni, koska niihin törmään joka päivä Helsingin keskustassa työmatkalla. Kestoinhokkejani ovat myös roskaajat ja räkijät. Hyi hitto. En varmaan koskaan lakkaa ärsyyntymästä ihmisiin, jotka eivät piittaa kanssaihmisistä yhteisessä tilassa.

Minusta on söpöä... koirapennut. Mielessäni haikailen koko ajan koiran hankkimista, mutta toisaalta kun ei ole ketään koirarakasta varahoitajaa  mahdollisia ulkomaan tms. reissuja varten, niin on jäänyt haaveilun asteelle.

Koirapoikani ikuistettiin myös palapeliin.

Tekisi mieli… jäätelöä.  Jäätelö on herkkupaheeni numero yksi. Voisin ihan hyvin elää jäätelöllä.

Hävetti… kun unohdin erään tärkeän henkilön sovitun tapaamisen. Miksi maa ei voinut niellä minua...?

Olenko ainoa, jonka mielestä… Vain elämää -ohjelma on epäkiinnostava? Sen mitä olen lehdistä lukenut ja joitakin satunnaisia inserttejä nähnyt, en jaksaisi katsoa tarkoitushakuista ja teatraalista vetistelyä ja herkistelyä.

Tee sinäkin tämä haaste! Se on hauskaa!

16 kommenttia:

  1. "Jos saisin yhden toiveen se olisi… lottovoitto! Kyllä jättipotti helpottaisi elämää kummasti. Joka toista väittää, ei pysy totuudessa. Minut se tekisi myös onnelliseksi!"

    Niin samaa mieltä!!! :D :D :D Rahalla saa ostettua itselleen aika paljon hienoja elämyksiä, jotka parantavat elämän laatua ja todellakin helpottaisi elämää muutenkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Kyllä raha ratkaisee monta arjen pulmaa ja vapauttaa energiaa johonkin tärkeämpään, kun ei ole rahahuolia murehdittavana. Tietysti mitä isompi jättipotti, niin sitä enemmän on mahdollisuuksia tehdä sitä, mitä aidosti haluaa ja nauttia vapaudesta:)

      Poista
  2. Jösses tuota pikakirjoitushommaa ja hei auttaako se läppärin nakuttamisessa myöskin? Ihana tuo Puolan reissu <3

    Ihan hirveän ärsyttävää on teiden tukot, mutta saatan olla tukkona ajoittain itsekin, kun kuljen Hoo Moilasena tuolla. Ihminenhän on aina autossaan kuningas, jalankulkijana kuningas jne. Eli ärsyttää kun muut on niin toopeja, heh vaikka itekin on.

    Ihanaa viikkoa <3 tää oli kiva postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikakirjoitus on ihan oma "kielensä" eli sitä varten on luotu merkistö, joka muistuttaa eräänlaisia koukeroita. Pikakirjoitus on etupäässä käsin kirjoitettua, mutta on myös koneellista pikakirjoitusta, mutta mä en osaa kuin sitä käsin kirjoitettavaa (kynällä paperille). Katoavaa kansanperinnettä;) Wikipediasta poimittu linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikakirjoitus

      Jokainen on joskus tien tukkona, mutta mua häiritsee lähinnä ne tyypit, jotka eivät juuri koskaan ota huomioon muita ihmisiä ihan arkisisissa tilanteissa, esimerkiksi lössit, jotka kulkevat jalkakäytävillä 3-5 henkilöä rinnakkain rattoisasti rupatellen aivan sokeana sille, että siellä on muitakin menijöitä kuin heidän poppoonsa. Ne samaiset lössit jäävät aika usein myös liiketilojen ovien eteen seisoskelemaan ja pitämään palaveria varsinkin ruuhka-aikana. Jokapäiväistä Helsingin keskustassa. On paljon myös ihmisiä, jotka kävelevät suoraan päälle, eivätkä osaa ohittaa toista hieman väistäen, vaan olen itse joutunut monesti tuupituksi ja tönityksi, kun en ole pystynyt riittävän nopeasti reagoimaan siihen, että se toinen kävelee päälle. Ja muutenkin tapakulttuurin puute ja toisten huomiotta jättäminen, juu, se ottaa päähän;)

      Poista
  3. Et ole ainoa! Olen katsonut yhden kokonaisen jakson Vain Elämää ja muutamaa jaksoa sieltä täältä. Mä en kestä sitä tunteilua ja itkeskelyä. Ei siinä että tunteilussa ja itkeskelyssä olisi mitään pahaa, mutta tossa ohjelmassa se tuntuu jotenkin pakotetulta ja feikiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiva kuulla;)
      Mä itse koen sen vetistelyn feikkinä, enkä kestä katsoa sellaista tuntematta myötähäpeää. Tuntuu, että on esiintyjien on pakko "avautua" ja "olla vereslihalla".

      Poista
  4. Oon täysin samaa mieltä tosta ärsyttävintä -kohdasta! Siis ei hitto miten sellanen muiden ihmisten täysi välinpitämättömyys voikin raivostuttaa julkisilla paikoilla. En muutenkaan siedä yhtään sellasta liiallista "minäminä" -asennetta, joten näen kyllä punaista heti, jos joku kulkee kaduilla/kaupoissa sellasella asenteella.

    Vain Elämää ei kiinnosta oikein muakaan. Joskus oon kuunnellut jonkun tietyn artistin päivänä niitä biisejä, kun oon halunnut kuulla miten muut niitä tulkitsee. Jaksoakaan en oo kuitenkaan kyseistä ohjelmaa katsonut ja mäkin jaksan ihmetellä sitä, miten siellä aina itketään niin kovasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilla on just se minä-minä -asenne, ei ole kykyä, eikä halua ottaa muita huomioon. Viime aikoina olen entistä enemmän rekisteröinyt roskaamisen ja töhrimisen, kun sitä on joka puolella. Kyllä olis niin paljon paasattavaa em. aiheesta, mutta ehkä myöhemmin lisää, heh heh;)
      Vain elämää... en halua katsoa sellaista, vaikka ohjelman idea sinänsä on ihan kiva, mutta jotenkin on ajautunut väärille urille.

      Poista
  5. Kiva postaus❤❤ ihana varmasti tuo Puolan reissu! Ja Vain elämää ei kiinnosta minuakaan pätkääkään...Mukavaa alkavaa viikkoa🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)
      Puolassa on aina kiva käydä, siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, ja tietysti oma poika<3
      Ei nappaa Vain elämää sitten yhtään;)

      Poista
  6. Hauska postaus! Pitääpä joskus toteuttaa kans ;)
    Minä en ole nähnyt ainoatakaan jaksoa "Vain elämää" enkä aio katsoa. En välitä suomalaisesta musiikista eikä kiinnosta ohjelman formaattikaan. Katson muutenkin hyvin vähän televisiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Tällaisia haastepostauksia on kiva tehdä välillä ja antaa palaa, so to speak;)
      Mäkin katson aika vähän televisiota nykyään, vain paria sarjaa tällä hetkellä ja nekin yleensä nauhotuksista. Ei vaan kerkee istumaan tv-töllöttiminen edessä;)

      Poista
  7. Ihana postaus! Näemmä unohdin kommentoida..mutta siis, kun nähdään saat kertoa laattoihin liittyvästä asiasta enemmänkin <3_<3 Sisustusvalintojen pohdinta omaan kotiin on oikeasti tosi rankkaa, mä varmaan sekoaisin jos pitäisi itse päättää esim. kylpyhuoneen kalusteet ja laatat jne. :D Liikaa vaihtoehtoja! Ja en mäkään kestä niitä, jotka jäävät ns. tien tukkeeksi seisomaan ja vähintään joka toinen päivä manaan sitä, kun ihmiset tekevät junaan sisäänpääsyä odotatessaan ihmismuurin, eikä junasta meinaa päästä ulos :D :D

    Ja tuo piirros, niin ihana <3 Mä rakastin piirtää lapsena lintuja ja prinsessoja. Osa piirrustuksista on mulla tallessakin :)

    Mä taas en haluasi lottovoittoa :D Tai en ainakaan mitään jättipottia! Mä olen vähän sitä mieltä, että raha ja onni ei välttämättä asu samassa talossa..jos voittaisi lotossa, niin ei se elämä enää olisi ennallaan. Tokihan se mahdollistaisi upeat puitteet, mutta sitten myös esim. rahan pummaajat jne. :D Ja nyt kun olen lukenut Herlineistä, niin kyllä se hurjan suuri omaisuus on vaan saanut perheen hajalle sisäisten ristiriitojen takia :( Mutta niin, jos omalle kohdalle lottovoitto osuisi, niin voi olla että mielipiteeni muuttuisi :D Mä varmaan tekisin niin, että ostaisin itselleni kolme, neljä asuntoa/taloa ja antaisin perheenjäsenieni asua niissä ilmaiseksi. Ja toki siis yksi asunnoista/taloista olisi minulle ja miehelleni! Ja laskisin, minkä kumman tarvitsen kuussa elämiseen. Loput lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen, esim. sairauksien tutkimustyöhön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Mä en ole yhtään sisustajaihminen, melkein ahdistaa ajatus, että pitää miettiä jotain niin kauaskantoista kuin sisustusmateriaaleja, laattoja, seinä- ja lattiamateriaaleja yms. Olen minimalistisen tyylin kannalla, mutta ukkelin tottumukset on vähän toisenlaiset, mutta ilman vääntöä kyllä selvitään;) Kerron sitten joskus tarkemmin:)
      Mä olen jo niin iäkäs ja "paljon kärsinyt", heh, niin ei tuottaisi yhtään ongelmaa olla itsekäs ja pistää elämä uusiksi, jos saisin jättipotin lotossa. Enkä usko, että menisi yhtään nuppi sekaisin, vaan harkintakyky pysyisi kyllä matkassa koko ajan. Taloudellinen turva on aivan ehdoton myös henkisen turvallisuudentunteen takaajana. Näin koen itse.

      Poista
  8. Lottovoitto olisi kyllä just nyt ihan parasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin munkin mielestä:) Paras potti mitä olen saanut oli huikeat 50 euroa ja siitäkin on jo ainakin kolme vuotta;)

      Poista

Kiitos palautteesta ja kommenteista!