torstai 15. marraskuuta 2018

We Love the Planet - ihastuttava luonnonmukainen deodorantti!

Yleensä käytän tavallisia markettidödöjä, joihin olen ollut aivan tyytyväinen. Olen suhtautunut jostain syystä hieman skeptisesti luonnonkosmetiikan deodorantteihin, mutta sittemmin olen kokeillut paria yllättävän hyvin toimivaa luonnonkosmetiikan deodoranttia, joten olen joutunut pyörtämään aiemmat aatokseni. Toinen käyttämistäni luonnonkosmetiikan deodorantista on We Love the Planet*-merkiltä. Merkki on minulle ennestään tuiki tuntematon, mutta ilokseni sain maahantuojalta deodorantin pr-näytteenä I Love Me -messuilla.



We Love the Planet on hollantilainen brändi, jonka tuotteet ovat 100 %:sti luonnonmukaisia. Deodorantti on orgaanisista ainesosista valmistettu ja alumiiniton. Deodorantti on koostumukseltaan voidemainen, minkä vuoksi sitä on erittäin helppo levittää kainaloihin sormin. Deodorantti levittyy todella helposti, vaikka se on aika paksua koostumukseltaan, eikä imeytymiseen mene paljoakaan aikaa. Mikä parasta, deodorantti ei tahraa vaatteita ollenkaan! Eikä se liioin tuki huokosia. Deodorantti on pakattu kivaan pikkuiseen kierrätyspellistä tehtyyn rasiaan. Tykkään kovasti tällaisista pienistä rasioista! Deodorantin kylkiäisenä tulee soma säilytysrasia. Pakkauksen koko on 48 grammaa, ja deodorantin pitäisi riittää pariksi kolmeksi kuukaudeksi. Mahtaakohan minulla kestää niin kauan? 

Sain deodorantista Original Orange -tuoksun Kaiken kaikkiaan deodorantteja on kuusi erilaista; Sweet Sweet Serenity, Original Orange, Mighty Mint, Lovely Lavender, Forever Fresh. Lisäksi deodorantista on myös hypoallergeeninen So Sensitive.



We Love the Planet -deodorantti on ollut erittäin mieluinen tuote. Se on ylittänyt kaikki odotukseni. Ensimmäisiä kertoja käyttäessäni ihmettelin, että miten nenääni tuoksuu ihan sokerikakku... eihän meillä ole kukaan leiponut ja tuskin naapuritalosta leijailisi kakun tuoksua meille saakka. Tajusin sitten, että kainaloistanihan se kakun tuoksu lähtikin!  Ehkä annosteluni ensin oli hieman karttuisalla kädellä tehty, vaikka eihän siinä mitään, tuoksuhan on vallan mainio. We Love the Planet -deodorantti pitää kainalot kuivina ja hajut poissa ihan kuten mikä tahansa hyvin toimiva normideodoranttikin. En ole haivannut minkäänlaista takapakkia tai dödön pettämistä, vaan paremminkin päinvastoin; erittäin hyvin hoitaa hommansa.

Original Orange inci-lista:
Cocos Nucifera Oil, Sodium Bicarbonate, Zea Mays Starch, Cera Alba, Caprylic/Capric Triglyceride, Olea Europaea Fruit Oil, Citrus Reticulata Peel Oil, Limonene, Hypericum Perforatum Flower Extract, Linalool

We Love the Planetin deodorantien pääraaka-aika on 100 % luomukookosöljy, jolla on Eco-Control-laatumerkki. Deodorantit maksavat noin 15 euron hujakoilla ja niitä voi ostaa monestakin verkkokaupasta ja kaupoista ympäri Suomen. Myyntipaikat voi tarkistaa maahantuojan sivuilta tästä linkistä.

*Saatu pr-näytteenä.

maanantai 12. marraskuuta 2018

10 kummallista tapaani - tai sitten ei!

Bongasin Lindan blogista jo alkukeväästä jänskän postauksen '10 x kummallista tapaa'- ja varmaan moni muukin bloggaaja on tämän tehnyt. Rupesin miettimään mitkähän voisivat olla omia kummallisia tapojani, koska kummallisuushan on suhteellista. Yleensä jotkut omasta mielestä ihan normaalilta tuntuvat ja itselle luontaiset tavat saattavat vaikuttaa muista kummallisilta. Kokosin tähän omat kummalliset tapani muidenkin kummasteltavaksi (ehkä) ja nähtävästi monet kummalliset tapani liittyvät jostain syystä ruokaan ja syömiseen. 



1. En juo syödessäni eli periaatteessa en tarvitse ruokajuomia. Tämä tapa juontaa lapsuuteeni, jolloin ruoka piti pureskella kunnolla, eikä sitä saanut "huuhtoa" alas juomalla. Ruoka piti myös jäähdyttää sopivaksi, ettei suu pala, koska ei ollut juotavaa käsillä. Kotona en siis koskaan juo ruuan kanssa mitään, mutta ravintoloissa ja kyläpaikoissa otan kyllä ruokajuomaa (vettä tai mineraalivettä), mutta juon sen ihan aterian päätteeksi, en sen aikana.

2. Syön harvoin lämmintä ruokaa. Jos eläisin yksin, en varmaankaan koskaan laittaisi mitään "oikeaa ruokaa". Pärjään ihan hyvin rahkalla, jogurttirahkalla, raejuustolla, porkkanoilla, marjoilla, hedelmillä, pähkinöillä, siemenillä ja tietysti herkuilla - erilaiset "proteiinipatukat" ovat suurin heikkouteni tällä haavaa jäätelön ohella. Kyläpaikoissa en ronkeloi ruuan kanssa, vaan syön suunnilleen kaikkea mitä tarjotaan.

3. Ruuista kaikista eniten kammoan kovia juustoja ja kaikenlaisia makkaroita. En ole syönyt kovia juustoja vuosikausiin, enkä makkaraa vuosikymmeniin.

4. Syön leivän leipänä ilman mitään päällysteitä. Leivän päälle laitettavia  rasvoja tai levitteitä olen käyttänyt viimeksi 1980-luvun alussa. En vaan pysty syömään leipää, jonka päällä on jotain. Leipä pitää olla vain leipää.



5. Juon vain vettä (joskus mineraalivettä) ja kahvia. En juo koskaan mitään mehuja tai limskoja. En halua juoda kaloreita ja inhoan makeita tai joltain maistuvia  juomia muutenkin. Maitoa olen juonut viimeksi 1970-luvulla. Inhoan maitoa.

6. Olen sen verran neuroottinen ja tulipalokammoinen, että aina ennen kotoa poistumista käyn tsekkaamassa, ettei liesi, kahvikeitin, leivänpaahdin tms. kodinkone ole vaan jäänyt päälle jostain kumman syystä, vaikka aina käytön jälkeen sammutan takuuvarmasti kaikki aparaatit. Useimmiten, jos vaan pystyn, otan myös töpselit irti seinästä, mistä ukkeli tuppaa purnaamaan. Kummallista.

7. Olen bakteerikammoinen ja voisin kirjoittaa vaikka romaanin mihin kaikkeen en voi koskea paljain käsin bakteerikammoni takia ja kuinka usein pesen ja desinfioin käteni, mutta en taida ruveta sitä romaania tähän rustaamaan. Kaikki bakteerikammoiset varmaan tietävät  mistä on kyse ja muut voivat arvata.

8. Olen ollut suurimman osan elämääni hirveä kellokalle eli elänyt suunnilleen minuttiaikataululla, mutta olen tietoisesti opetellut pois tästä erittäin rasittavasta tavasta. Kuitenkin jonkinlainen sisäinen kello minulla tiksuttaa koko ajan, koska teen kaikki rutiiniaskareeni tietyllä kellonlyömällä, tietyssä ajassa ja tietyssä järjestyksessä.


9. Herään todella aikaisin aamulla, vaikka minun ei tarvitsisi. No, nyt tulee sitten shokkiefekti (älä putoa tuoliltasi!): herään arkisin "aamulla" klo 3.00 ja menen nukkumaan illalla suunnilleen klo 20, mutta joskus jo klo 19! Kyllä vaan! Viikonloppuisin herään viimeistään klo 5 ja menen nukkumaan noin klo 22.  Aamut ovat  minulle tärkeitä, koska ne ovat "minä-aikaa" eli sitä todella tarpeellista omaa aikaa, jota ilman en kestäisi järjissäni. Aamuisin meikkaan, katselen Youtubea ja kirjoittelen, sekä vaan olen ja tuumailen kahvia juoden. Aamut pitää olla hitaita, vaikka muuten temponi on aika rivakka.

10. En koskaan käytä sukkahousuja.  Koska en käytä hameita, niin ei sukkahousuillekaan ole erityisemmin tarvetta. Tosin minulla on kyllä varmuuden vuoksi vaatehuoneessani laatikoston perukoilla joitakin paksumpia, läpinäkymättömiä sukkahousuja, jos vaikka muuttaisin mieleni, mutta sellaista ei ole tapahtunut vielä yli 15 vuoteen. Inhoan varsinkin sellaisia ohuita perussukkahousuja, koska minusta ne tuntuvat iholla epämiellyttäviltä, ikävästi ihoon liimaantuvilta, yhhyh. Lisäksi  perussukkahousut menevät yleensä luvattoman äkkiä rikki; jopa yhdessä päivässä voi saada ihan uudet sukkahousut käyttökelvottomiksi. En ymmärrä miten on mahdollista, ettei vieläkään ole kehitetty kestävämpiä sukkahousumateriaaleja.

Mitäs sanot näistä kummallisuuksista vai ovatko ne edes kummallisuuksia?

torstai 8. marraskuuta 2018

Miss Beauty London - huulipunia

Olen kermaisten ja kosteuttavien puikkohuulipunien käyttäjä. En ole innostunut mattahuulipunista, enkä aplikaattorilla laitettavista nestemäisistä huulituotteista. Sanotaan vaikka niin, että olen vanhanaikainen ja haluan levittää huulipunani puikosta huulilleni. Lisäksi kammoan kuivuuden tunnetta huulissa, minkä vuoksi huulipunan pitää tuntuu kostealta ja sopivan liukkaalta huulilla.


Haluan vinkata muutamasta kivasta huulipunalöydöstä Miss Beauty Londonin* kokoelmista. Tai oikeastaan kyse on merkin Lipstickeistä, joiden sävyihin olen ihastunut koostumuksen lisäksi. Punien koostumus on mukavan kermainen, pehmeä ja helposti levittyvä. Kestävyys huulilla ei ehkä ihan huippuluokkaa, mutta itse olen melko ahkera huulipunan lisääjä muutenkin, joten en koe värin pienoista hiipumista  minkäänlaisena haittatekijänä. Muutenkin punaan huulet esimerkiksi juotuani jotain, koska koen epätasaisen jälkeen epäesteettisenä. Kukin tyylillään!


Suosikkisävyjäni Miss Beauty London Lipstickeistä ovat sävyt 357 Mauve, 376 Cookie, 377 Angel Delight.

Näiden Miss Beauty Londonin huulipunien sävyt ovat melko neutraaleja ja sopivat mielestäni monelle. Kermaisen koostumuksen takia  käytän niitä usein myös saman sävyisen mattahuulipunan päällä. Mauvea käytän näistä eniten. Myös vaaleanpunaiseen vivahtava Angel Delight on mieleeni. Yleensä en käytä rusehtavia huulipunia, mutta Cookien sävy on lähinnä rusehtava nude, minkä vuoksi "kelpuutan" myös sen arkikäyttööni.


Mauve, Cookie, Angel Delight. Sama järjestys huulikuvissa alla.






Miss Beauty Londonin huulipunat on pakattu kevyisiin kirkaskorkkisiin muovihylsyihin. Yleensä saan varsinkin tällaiset kevyet kirkkaat korkit aika pian rikki, mutta Miss Beauty Londonin hylsyt ovat pysyneet täysin ehjinä, vaikka kuljetan niitä melkein päivittäin mukanani meikkipussissa. Huulipunat maksavat  Prismassa 2,49 euroa.


*Huulipunat on saatu pr-näytteinä.